Puoli kesää on nyt toisiamme ihmetelty, opeteltu puolin ja toisin tapojamme ja yhdessä opeteltu uusia. Kun kokemusta ei ennestään ole kanoista ollut, kaikki kanamaisetkin asiat ihmetyttää. Kaikesta huolimatta, hengissä ollaan me kaikki :)
 |
| Molla (Mollamaija) |
Ihan niinkuin joku jossain sanoikin, jokainen kana ja kukko on yksilö, niin myös meillä. On kipakkaa Mollaa, joka on utelias ja kesy, joskin välillä kun hirvittää, pitää vaikka nokkaa tarjota jos liian nopeasti tai yllättäen erehtyy koskemaan. Liekö oppinut puolustautumaan kun tahtoo olla vähän muiden epäsuosiossa kun ruokaa jaetaan tai kärkytään ihmisiltä jotakin herkkua. Vaan hiljalleen kun lähestyy niin antaa tulla kyllä ihan ihollekin.
 |
| Lotta |
Lotta, porukan suurikokoisin, on sitä mieltä että ruokakuppi kuuluu vain hänelle ja kaveria on oikeus ajaa pois jos siltä tuntuu. Valitettavasti kanssaeläjät eivät oikein Lotan yrityksiä kuuntele vaan syövät vieressä silti. Sitten kun taas marjoja, tai muuta matoista herkkua tarjotaan, tämä ruokavaltias jää ilman kun muut syö sapuskat nenän edestä ja rouva jää ihmettelemään minne se ruoka hävisi.
 |
| Moona |
 |
| Martta |
Moona ja Martta on molemmat ihan samanlaisia, mahdottomia pulpattajia ja ovat heti huutelemassa kun lähestyn kanalaa. Ikäänkuin he aloittaisivat vimmatun kerronnan mitä poissaollessa on tapahtunut ja muut kuuntelevat hiljaa kun nämä emännät päästelevät. Sitten kun heille vastaa ja juttelee takaisin, he ovat hiljaa ja seuraavat vierellä pää kallellaan, ikäänkuin kuunnellen. Nämä kaksi neitiä on myös parhaiten hoksaneet mitä seuraa siitä kun kaveeraa kukon kanssa ja kipaisevat nuolena paikalle tarkistamaan tarjontaa kun Pate vihjaisee että olis herkkupaloja tarjolla.
 |
| Pate |
Niin Pate, meidän kukko. Vähän on kaksijakoinen tuo meidän kukkopoika. Toisaalta hyvin herrasmies ja herttainen kanoille tarjoillen herkkupalat ja parhaat pesäpaikat möyhentäen, mutta toisaalta kaveri jota pidämme nyt hieman silmällä. Viimeaikoina nimittäin on ilmennyt uhittelua ihmistä kohtaan. Olen lukenut kuinka äkäisen kukon ainoa paikka on kirveen alla, mutta toisaalta joku minussa sanoo että ei tämä vielä kuitenkaan ole ihan sama asia. Nimittäin jos kanalaan menee reippaasti, tulee Pate rinta rottingilla kohti uhittelemaan, mutta kun rauhallisesti liikkuu, antaa rauhassa touhuilla. Luettu on pelottelut ja kylmät vedet ynnämuut pillistä kiinni -keinot, mutta eräs tilanne on mietityttänyt minua. Kerran kun menin kanalaan, Pate tuli taas kohti kun lampsin kumppareissani pitkin huonetta ja tuli lähelle. Tällöin nostin varpaat ylös ja olin liikkumatta jolloin Pate teki kuin pieni koiranpentu joka ei uskalla koskea uuteen leluun mutta on niin kiinnostunut että varovasti vehtaa edestakaisin: uskaltaisikohan koskea vai ei. Näin teki Patekin ja kun uskalsi tulla tarpeeksi lähelle kengän kärkeä, varovasti nokkaisi kuin olisi koettanut onko jokin syötävää. Kurkkasipa vielä miltä kengänpohja näyttää ja tämän jälkeen pyöri jaloissa ihan kuin muutkin kanat, vailla huolen häivää ja sain rauhassa lompsutella kumppareillani loppusiivoukset. Säästyköön siis vielä kirves, me seurailemme tilannetta muuttuuko tuo tuosta johonkin suuntaan.
Viihdykettä on kanoilla riittänyt, kun olemme kantaneet ötökkäpuffettia muurahaisen munien muodossa, ollaan tehty matoallasta jossa on aina jotakin kuohkeaa kaiveltavaa ja matoherkkupaloja, joita Pate saa ylpeänä tarjoilla, kun vie iltasella tytöt ulos syömään ja muuta pientä mielen virkistystä mitä on aina keksitty. Näin loppukesästä on myös saatu nauttia ilta-auringosta ja nuo hetket onkin ehkä parasta, kun päivän touhujen jälkeen iltaruskossa lekottelee yhdessä kanojen kanssa ja miettii syntyjä syviä.
